AgentIT - SanomamäärittelyJohdantoYritystenvälinen (B2B) liiketoimintaprosessien integraatio voidaan teknisellä tasolla jakaa kolmeen tasoon:
Tässä artikkelissa käsitellään sanomastandardiin liittyen, mitä vaatimuksia tulee asettaa sanomamääritysten tekijälle, mitä hyötyjä saadaan oikeaoppisesta määrittelystä ja mitkä ovat yleisimmät sudenkuopat. EsittelySanomastandardin valinta ja sitä koskevat lisämäärittelyt ovat haasteellinen kokonaisuus, joka vaatii tekijältään syvällistä perehtymistä kansainvälisiin standardeihin, parhaisiin käytöntöihin sekä lukuisiin toimiala- ja yrityskohtaisiin ratkaisuihin. Sanomamääritysten tulee perustua yleiseen, yhtenäiseen, ja käytännössä testattuun dokumentaatiomalliin, jotta kestävien ja toistettavien ratkaisujen toteuttaminen ja yhtenäinen käyttö olisivat mahdollisia. Sanomastandardi on toisinaan ennalta määrätty kauppakumppanin tai toimialan toimesta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö lisämäärittelyt olisi tarpeen. Sanomastandardi on suunniteltu usein yleispäteväksi. Toisin sanoen se sisältää suuren määrän tietoja, joita ei kyseisessä käyttöyhteydessä lainkaan tarvita ja toisaalta määrityksiä tulee käyttöyhteyden mukaan tarkentaa, jotta kuvaukset olisivat riittävän yksiselitteisiä. Kun tarkennukset tehdään jo määrittelyvaiheessa, säästyy aikaa ja resursseja toteutus-, testaus- ja käyttöönottovaiheissa.
Yleiset sudenkuopatValitaan tekijä pelkästään teknisen osaamisen perusteella. Teknologioiden tuntemus ei ole tae hyvästä sanomamäärittelyosaamisesta. Sanomamäärittelytyössä ei ole kyse ainutlaatuisen ratkaisun toteuttamisesta vaan asioiden tekemisestä tietyn standardoidun mallin mukaisesti. Sanomamääritysten arvo mitataan niiden rakenteellisena ja tulkinnallisena yhtenäisyytenä. Teknisesti taitava, mutta standardeja tuntematon tekijä toteuttaa sanomamäärittelyn todennäköisesti tyhjältä pöydältä, mikä on toisaalta työlästä ja toisaalta haitallista. Tuloksena on määritys, jonka rakenne, logiikka ja semantiikka ovat ainutlaatuisia. Tarpeeton luovuus tuottaa ongelmia niin määritysten yhtenäiseen tulkintaan kuin sanomien tekniseen käsittelyyn. Valitaan tekijä pelkästään liiketoiminnallisen osaamisen perusteella. Asiasisällön tuntemus nopeuttaa määrittelytyön tekemistä, muttei itsessään takaa hyvää sanomamääritystä. Lähes poikkeuksetta yritys- ja toimialakohtaisissa projekteissa tulee sanomastandardia rajata ja tarkentaa, jolloin tekijältä edellytetään hyvää XML – osaamista (XML, W3C XML Schema, Schematron, etc.). Ilman teknistä osaamista työ jää helposti dokumentaatiotasolle, jolloin tehdyistä rajauksista ja tarkennuksista saadut hyödyt eivät automaattisesti siirry toteutustasolle. Sanomamäärittelyt tuotetaan tapauskohtaisesti ilman yhtenäistä linjaa. Liiketoiminnan kasvaessa tapauskohtaisten ratkaisujen ylläpito ja kehittäminen vaikeutuvat kunkin ratkaisun ymmärtämisen edellyttäessä erityisosaamista. Lisää ongelmia on tiedossa, kun eri osat, vailla yhtenäistä määrittelypohjaa, tulee lopulta liittää yhdeksi sähköiseksi prosessiksi. Integraatiot ulkoisiin ja sisäisiin kumppaneihin käsitellään täysin erillisinä kokonaisuuksina. Sanomatasolla on kyse täsmälleen samasta asiasta, liikutellaan tietoa sitten talon sisällä tai kauppakumppaneiden välillä. Yhteinen linja sisäisissä sanomamäärityksissä on näin ollen yhtä tärkeää kuin ulkoisissa. Sisäisten ja ulkoisten integraatioiden sanomamäärityksiä voidaan myös monella tasolla yhtenäistää ja siten edistää niiden yhtenäistä tulkintaa ja toteutusta. LinkitListalle on kerätty sanomamäärittelyä koskevat keskeiset standardit ja määritykset.
|
Juha Ikävalko